Vuosi 2020 oli minun ensimmäinen peura ja kaurisjahti syksy oman seuran kanssa. Aikaisemmin olin pelkästään metsästänyt kauriita, vieraana.
Kesä kuukausien aikana tuli harjoiteltua ahkerasti sekä haulikolla ja kiväärillä, jotta olisin hyvin valmistautunut tuleviin jahteihin. Kun jahdit alkoivat niin osallistuin sekä yhteis jahteihin mutta kävin myös itse kytistelemässä aamuisin ja iltaisin. Oli vaikea syksy, eläimet pysyttelivät metsässä eikä tulleet pelloille ruokailemaan. Lämmin syksy tarjosin hyvin ruokaa metsissä. Aina silloin tällöin jollain oli onnea matkassa ja pääsi ampumaan riistaa yhteis jahdeissa.
Ilta 20.10.2020 ajoin metsästys maille kyttäämään peuraa ja kaurista. Syksyn aikana olin ollut noin 10 eri kertaa kyttäysjahdissa mutta en ollut nähnyt ainuttakaan eläintä alueella. Noin 200 metriä ennen passipaikkaa, seisoi yksinäinen naaras peura pellolla ruokailemassa. Seura oli päättänyt että pukkeja sekä vasoja ammutaan ainoastaan kytttäys jahdeissa, tämä sai jatkaa omia touhujaan rauhassa. Ajoin hiljaa ohi ja jätin auton hieman kauemmas ja hiivin sitten kyttäyskopille joka oli toisella pellolla.
Nostin ampuma luukut ylös ja katselin varovaisesti ympärilleni, jos muita eläimiä näkyisi. Istuin alas ja join kahvit ja söin leipää jonka jälkeen latasin aseen. Patruunana minulla oli Sako Powerhead II joka on ladattu Barnes TTSX kupari luodilla. Noin 40 minuutin jälkeen samainen naaras peura tuli pellolle eteeni syömään, sitä oli todella mielenkiintoista seurata. Hetken kuluttua naaras kuitenkin rauhallisesti käveli metsän ja katosi, jäin katselemaan tyhjiä peltoja.
Aikaa kului noin tunti, kun en nähnyt tai kuullut mitään kunnes kuulin juoksu pyrähdyksen takanani. Sama naaras joka aikaisemmin oli näyttäytynyt, tuli pellolle. En keskittynyt tähän eläimeen vaan yritin katsoa jos muita eläimiä olisi tullut pellolle. Pyrähdys äänten takia päätin katsoa mitän naaras siinä oikein juoksentelee edestakaisin. Silloin huomasin ojan reunassa tumman hahmon joka mielestäni ei aikaisemmin siinä ollut, siksi siirrän asetta ja tarkastan kiikarin läpi mikä siinä on. Peurapukki se siinä katsoo suoraan minua ja rinta minuun päin. Otan varmistimen pois ja odotan että hän kääntäisi kyljen minulle. Peuran pää kääntyy ja pukki juoksee pois. En kerinnyt tekemään mitään, varmistan aseen ja lasken sen takaisin alas. Ajatukset pyörivät päässä, samaan aikaan tuntuu että sydän on ryntäämässä ulos rinnasta. Tähänkö tämä nyt sitten jäi, mietin itsekseni. Mutta olipa kokemus, elämäni ensimmäinen peurapukki ja noin lähellä, 50-60 metrin päässä.
Ei kestä pitkään kun katselen ympärilleni ja huomaan tumman suuren siluetin. Nostan aseen ja katson kiikarin läpi mikä siinä on, sama pukki ja kylki minua päin. Otan varmistimen pois, siirrän ristikon eläimen vitaali alueelle ja annan sormen puristaa liipasinta rauhallisesti. Kuuluu todella hyvin että oli osuma ja peura juoksi risukkojen taakse ja katoaa. En näe peuraa, istun lamaantuneena paikallani ja keräilen ajatukset kasaan. Oli hyvä osuma, ajattelen itsekseni vielä. Ilmoitan seuran jahtipäällikölle että ammuin pukkia mutta en näe sitä, lähden katsomaan kuinka kävi. Tyhjään aseen ja kerään tavarani ja lähden ampumapaikalle. Samaan aikaan puhelin soi ja jahtipäällikkö kysyy iloisesti "jahas, sitä päästiin paukulle, onko eläin nurin ?" Vastaan että en tiedä, en näe eläintä vielä.
20 minuutin aikana laukauksesta, oli kerennyt tulla pimeä. Otan esille otsavalon ja lähden ampuma paikalle, samaan aikaan olen puhelimessa. Runsaasti verta näkyi ja jahtipäällikkö kyselee jos tarvitaan koiraa jäljittämään, katselen otsavalon loisteessa peltoja pitkin ja näen vaalean hahmon pellon päädyssä. Pukki nurin ilmoitan iloisesti. Jahtipäällikkö sanoi tulevansa peräkärryllä auttamaan minua.
Kävelen peuran luokse, tunnen kuinka koko kehoa kutittelee ja jännittää vaikka tiedän että elämäni ensimmäinen perua makaa edessäni. Tuota tunnetta en tule koskaan unohtamaan. Jahtipäällikkö ja toinen seuran metsästäjistä tulevat paikalle apuun. He tietävät että olen uusi sorkkaeläinten kanssa ja he näyttävät kuinka minun tulee eläin suolistaa. Sitten vedämme eläimen kärrylle ja matka kohti lahtivajaa alkaa. Olen todella kiitollinen siitä että nämä ystävälliset miehet auttoivat minua kun olen uusi tämän jahdin parissa mutta myös uusi jäsen peura porukassa. On todella mielenkiintoista ja opettavaa kun kokeneet metsästäjät näyttävät mitä pitää huomioida ennen kuin voin jättää peuran kylmiöön. Lihanleikkuu kurssi olisi todella hyvä käydä niin oppisin miten kaikki lihat tulevat hyvin talteen ja mihin kaikkeen nämä eri osat voi käyttää. Olen aina nähnyt itseni enempi haulikko ja lintu metsästäjänä, mutta kyllä nämä uudet jahtimuodot sytyttävät uusia tulia sisälläni. Tästä on hyvä jatkaa sorkkaeläimien kanssa ja myös oppia enemmän kiväärillä metsästämisestä.
